WE for WELL -seminaari kokosi yhteen PARASTA ITÄÄ! -hankkeen monialaisuuteen ja ilmiölähtöisyyteen keskittyvän yhteiskehittämisen tematiikkaa. Keynote puhujana oli Venu Dhupa (toimitusjohtaja, Westway Trust / varapuheenjohtaja NHS Mental health trust), aiheenaan: ”Holistic responses with multi-disciplinary teams lead to greater social impacts”. Seminaarissa kuultiin lisäksi Päivi Fadjukoffin (Jyväskylän yliopisto ja Keski-Suomen hyvinvoinnin osaamiskeskittymä KEHO), Helena Mustikaisen (Sitra) ja Elina Palolan (STM) puheenvuorot sekä päivän teemoihin pureutuva paneelikeskustelu. Paikalla oli aiheesta kiinnostunutta kuulijakuntaa ja tilaisuus myös striimattiin. Tapahtumasta tehty koostevideo löytyy tämän blogikirjoituksen alalaidasta.
Seminaari sai pohtimaan sekä monialaisen yhteiskehittämisen hyötyjä, että taiteen roolia ja erityisluonnetta sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Mitä lisäarvoa taidelähtöiset menetelmät voivat tuoda, kun niitä hyödynnetään ilmiölähtöisessä yhteiskehittämisessä?
Ensinnäkin seminaari herätti ajattelemaan ilmiölähtöisen ajattelun ja toiminnan vaikuttavuutta, erityisesti systeemisessä kehitystyössä ja sosiaalisesti kestävän sekä hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamisessa. Yhteistyö ja ilmiölähtöisyys ovat esillä vaikuttamiskeinoina Sosiaali- ja terveysministeriön strategiatasolla, jossa visiona on eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (STM 2022).
Vaikka terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen näkyykin vahvana strategiatasolla, on organisaatioiden ja yhteenliittymien kyettävä reagoimaan nopeasti ja etsimään moninaisiin haasteisiin vastauksia yhdessä, jotta visiot toteutuisivat käytännön teoiksi. Päivän paneelikeskusteluun osallistuivat Venu Dhupa, Päivi Fadjukoff (JKL YO), Petra Stenfors (TEM), Esko Kauppinen (Kuopion konservatorio) sekä Heli Hätönen (STM). He toivat esille, että on tärkeää tukea ihmisten mahdollisuuksia ajatella, että he voivat tehdä muutoksen. Todettiin, että yhteiskunnallisiin muutoksiin tulisi pystyä reagoimaan nopeasti ja etsiä vaikeisiin ongelmiin vastauksia yhdessä, keskittyen ilmiöihin.
Sitran Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista? -muistion (2022) esipuheessa esitetäänkin moninaisen osaamisen esiin saamisen edistävän koko yhteiskunnan uudistumis- ja kilpailukykyä ja tukevan osallisuutta, sivistystä ja hyvinvointia. Osaamisen tunnistaminen on olennaista työyhteisöjen menestymisen kannalta ja siinä on kyse myös työelämän ja koulutusjärjestelmän vuorovaikutuksesta sekä yhdessä uudistumisesta vastavuoroisesti. Huttula ja Arola toteavat: ”Osaamisen huomaaminen kytkeytyy viime kädessä merkitykselliseen elämään sekä vakaan ja kestävän yhteiskunnan rakentamiseen.”
Kyseisen muistion johdannossa osaaminen tuodaan esille hyvän elämän tärkeänä osatekijänä, jota tulisi yksilön näkökulmasta tarkastella tutkintoa tai ammattia laajemmin, läpi elämän kehittyvänä osaamisidentiteettinä, jonka vahvistaminen auttaa yksilöä hyödyntämään osaamistaan monipuolisesti työssä ja muussa elämässä. Maailman monimutkaistuminen ja systeeminen ajattelu on tärkeää nostaa esiin, kun tarkastellaan elinikäistä oppimista sekä moninaisen osaamisen kehittymistä ja näkyväksi tekemistä yhteiskunnassa. Ratkaisuja tulisi hakea monista suunnista ja nähdä oppiminen ja taitojen hankkiminen yhteiskunnan tärkeimpänä investointina tulevaisuuteen.
Kuva: Tommi Mustaniemi
Yhteinen visiointi
”Monialaiseen yhteiskehittämiseen osallistumalla taidealan toimijat ja kouluttajat saavat ajantasaista tietoa kentän tarpeista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat taiteen harrastamiseen ja kuluttamiseen. Taide ja sen koulutus elävät ajassa ja taide itsessään on vuoropuhelua ilmiöiden kanssa.”
”Monialaiseen yhteiskehittämiseen osallistumalla taidealan toimijat ja kouluttajat saavat ajantasaista tietoa kentän tarpeista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat taiteen harrastamiseen ja kuluttamiseen. Taide ja sen koulutus elävät ajassa ja taide itsessään on vuoropuhelua ilmiöiden kanssa.”
Seminaaripäivän aikana entisestään vahvistui ajatus, että monimutkaiset kysymykset vaativat ratkaisumalliensa rakentamiseen monialaista työotetta, jossa esimerkiksi ilmiölähtöisen oppimisen ja kehitystyön kautta voidaan pyrkiä rakentamaan laajempaa yhteiskunnallista muutosta ja vaikuttavuutta. Paneelikeskustelussa korostettiinkin kykyä yhteiseen visiointiin siten, että jokaisen tekijän vahvuudet saadaan esille ja käyttöön, ja että jokainen toimija näkee yhteistyössä oman roolinsa, paikkansa ja mahdollisuutensa.
Taiteen merkityksellisyyttä on puolestaan kautta aikain pyritty kiteyttämään, kuten vaikkapa mukaillen Stevie Wonderin Sir Duke -kappaleen (1976) alkua: Musiikki on maailma itsessään – sellaisella kielellä, jota kaikki voivat ymmärtää yhtäläisillä mahdollisuuksilla. Taidelähtöisin menetelmin työskenneltäessä on parhaimmillaan mahdollista saavuttaa yhteinen tila kokea ja jakaa. Vuorovaikutukseen avautuminen ja luottamuksen syntyminen edellyttää ohjaajilta pedagogista sensitiivisyyttä. Taiteellisessa työskentelyssä kosketamme aina jotakin inhimillistä ja ainutlaatuista; menetelmä voi olla sama, mutta tilanne, vuorovaikutus ja kokemus syntyvät aina uudelleen.
Monialaiseen yhteiskehittämiseen osallistumalla taidealan toimijat ja kouluttajat saavat ajantasaista tietoa kentän tarpeista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat taiteen harrastamiseen ja kuluttamiseen. Taide ja sen koulutus elävät ajassa ja taide itsessään on vuoropuhelua ilmiöiden kanssa.
Osallistumisen tavoitteleminen ilmiöihin keskittyen ja taidelähtöisiä menetelmiä hyödyntäen heijastuu yksilöiden ja yhteisöjen kehittymismahdollisuuksiin sekä sosiaalisen inkluusion toteutumiseen. Osallisuuden kokemukset vahvistavat esimerkiksi toimijuutta, itsetuntoa, -tuntemusta, -ilmaisua sekä vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Nämä ovat taitoja, jotka auttavat meitä kehittämään maailmasta kestävämmän. Inkluusio pohjautuu erilaisiin arvoihin, kuten tasa-arvo ja syrjimättömyys. Vaikka käsitteet inkluusio ja saavutettavuus ovat ”pinnalla”, ne eivät saa muodostua itsestäänselvyyksiksi. Yhteiskehittämisessä meillä tulee olla todellisia yhteisiä näköaloja ja tavoitteita. Kun tiedostamme ja hyväksymme moninaisuuden, on meidän mahdollista kääntää se vahvuudeksi. Taiteen rooli on tässä tarjota vapaata tilaa vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Taiteessa kokemus on yhtä aikaa jaettua ja samalla jokaiselle ainutlaatuinen ja aito.
Seminaarin viesti oli kannustava: Ilmiökeskeinen ja ihmislähtöinen työote tarjoavat mahdollisuuksia valjastaa jokaisen tekijän ja osallistujan vahvuudet käyttöön. Kun pohdimme yhdessä, missä näemme mahdollisuuksia, olemme jo askeleen pidemmällä osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisessa ja niiden näkyväksi tekemisessä. Yhteiskehittämisessä on lupa myös tehdä virheitä ja erehtyä. Rohkean kokeilun avulla voimme saavuttaa jotakin uutta; tunnistaa ja kehittää uutta osaamista.
Kirjoittaja
FM, Musiikkipedagogi (AMK) Hanna Turunen toimii PARASTA ITÄÄ! -hankkeessa luovien alojen asiantuntijana ja osallistuu sen ylimaakunnalliseen kehittämistyöhön. Hän työskentelee Savonia-ammattikorkeakoulun Musiikki ja tanssi -yksikössä lehtorina ja on kiinnostunut erityisesti musiikin, taidepedagogiikan ja monialaisen koulutuksen kehittämisestä.
Lähteet:
PARASTA ITÄÄ! -hankkeen internet-sivusto: https://parastaitaa.fi/
PARASTA ITÄÄ! -hankkeen WE for WELL -tapahtuman ohjelma: https://parastaitaa.fi/we-for-well/
Sitra 2022: Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista? Muistio. ©Sitra helmikuu 2022. Aineisto hyödynnetty 10.11.2022. Saatavilla: https://www.sitra.fi/julkaisut/miten-huomata-yha-moninaisempaa-osaamista/
Stevie Wonder 1976: Sir Duke -kappaleen sanoitus.
STM 2022: STM-konsernin strategia. Aineisto hyödynnetty 10.11.2022. Saatavilla: https://stm.fi/strategia
