Klo 3.38

Herään, vaikka herätys olisi VASTA tunnin päästä. Mielessä poukkoilee pingispalloja suuntaan ja toiseen. Olenkohan pakannut kaiken oleellisen? Ukulelet, check. Boomwhackerit, check. Powerpoint… no sen ehtii viimeistellä junassa.

Klo 4.30

Sama nousta, kun ei uni enää tule. Aamukahvi ja eväsleipä mukaan, hampaiden pesu, oranssi huppari päälle, hipihiljaa ovesta ulos ja autoa etsimään lumipeiton alta. Onneksi on suojasää eikä tarvitse raapia. Autolla aseman parkkiin ja laiturille odottamaan junaa.

Klo 5.30

Emmin ja Ninan kanssa junassa kohti Kouvolaa. Tsekkaillaan yhdessä paneelikeskustelun otsikot, ja todetaan, että ongelmaksi ei tule muodostumaan sanottavan puute. Tämä juuri on monialaisen hanketyön suola: rönsyilevän innostuneet keskustelut työkavereiden kanssa!

Innostuminen ja luovuus vaatii tuttuutta ja turvallista ympäristöä, ja sen muodostuminen vaatii aikaa. Tämä onkin ihan paras vaihe, kun työryhmän kanssa ollaan jo tuttuja, ja yhteistyö on alkanut hioutua sellaiseksi, että tunnemme toistemme vahvuudet ja tavat työskennellä. Jokainen hanketyöpäivä tuo uusia näkökulmia omaan työhön ja ajatteluun.

Klo 8.13

Juna on ajoissa Kouvolassa! Kävelemme kasarmialueelle XAMKin kampukselle. Ihana saada raikasta ilmaa.

Klo 9.15

Piia on tuonut kasan soittimia, hyvä! Sähköpiano, rytmisoittimia, kitara, ukulelet, putket… kyllä näistä bändin saa aikaiseksi! Pystytetään valmennukseen tarvittavat välineet, siemaistaan kahvit ja sämpylät ja odotellaan valmennukseen osallistuvia saapuvaksi. Harmillisen paljon porukkaa on tänään pois, mutta ei voi mitään. Kuten keikallakin – vedetään täysillä sille yleisölle, joka paikalle on päässyt!

Klo 9.45

Päivän taidealoituksena Ninan ihana runo ja runotehtävä, jossa jokainen kirjoittaa lauseen verran intohimostaan. Jännittää, minkälaisen runon Nina saa koostettua meidän kirjoittamistamme mietteistä ensi kerraksi!

Klo 10.00

Runon jälkeen siirrymme paneelikeskusteluun. Panelisteina toimivat Hanna, Nina, Emmi ja Elina, ja aiheena on monialainen yhteistyö. Onnistuneen yhteistyön kantaviksi teemoiksi nousevat luottamus, avoimuus, arvostus ja rohkeus. Monialaisuus on kiistatta toimiessaan antoisaa, sen me kaikki valmentajat olemme saaneet kokea kerta toisensa jälkeen. Vaatii kuitenkin resursseja, jotta yhteistyö toimii, ja monialaisen tiimin jokainen jäsen pääsee hyödyntämään parasta osaamistaan yhteiseksi hyväksi.

Keskustelua herättää myös ilmiölähtöisyys – miten saisimme luotua toimivia monialaisia yhteistyöverkostoja tarpeiden ympärille sen sijaan että ilmiöitä tai haasteita yritetään muokata toimintamalleihin sopiviksi?

Klo 11.00

Antoisan paneelikeskustelun jälkeen toteamme, että seuraavaksi suunniteltu learning cafe -menetelmä ei toimi näin pienellä osanottajamäärällä, ja Piia taikoo takataskustaan Suunnitelma B:n. Keskustelemme pareittain ja yhteisesti Innostu Ilmiöstä! -valmennuksesta, sen vaikutuksista ja kokemuksista sekä työkulttuurista. ”Pitää olla pikkuisen tuhma” on lause, joka jää mieleeni. Niin: joskus pitää vaan pikkuisen irrota totutusta ja kokeilla uutta, vaikka sitten vähän salaa.

Keskustelun jälkeen Silja antaa vielä tukikysymyksiä siihen, miten ilmiöitä ja haasteita voisi lähteä konkreettisesti ratkaisemaan. Nämä kysymykset jäivät hyväksi pohjaksi lounaskeskustelulle.

Klo 13.00

Ah, ihana lounas takana ja takaisin asian äärelle!

Kirjaamme Padletiin yhteisen keskustelun herättämiä tahtolauseita ja muutamme niitä konkreettisiksi toimiksi. Ihanan monessa tahtolauseessa puhutaan innostumisen ja innostamisen tärkeydestä!

Klo 13.30

Siirrymme bändipajan pariin, jes! Mikä parasta, bändillä on jo nimikin: ”Vähän Tuhmat”. Meistä kuullaan vielä! Kerron lyhyesti itsestäni ja KYS:n lasten ja nuorten psykiatrisilla osastoilla kehittämäni bändipajamenetelmän taustasta, ja sitten siirrymme soittamaan yhdessä.

Pikakurssi ukulelen, basson, koskettimien, boomwhacker-putkien ja rytmisoittimien maailmaan, ja ei kun soittamaan! Tässä filosofiani juuri onkin: ei tarvitse osata paljoa, että voi soittaa bändissä yhdessä toisten kanssa ja saada musiikillisia elämyksiä. Ja miten hienosti Green Dayn Boulevard of Broken Dreams onnistuukaan lyhyen harjoittelun jälkeen yhdessä! Wau!

Klo 14.15

Bänditreenien jälkeen koittaa ansaittu pullakahvitauko, ja koulutuksen viimeiseen puolituntiseen.

Klo 14.30

Tänään on ollut ohjelmassa jo runoutta ja musiikkia, joten nyt on kuvataiteen vuoro. LAB:n YAMK-opiskelija Sirpa Heponiemi ohjeistaa ihanan inspiroivan kuvataidevälitehtävän ennen seuraavaa koulutusta. Kyllä valmennukseen osallistuvat on nyt kylvetetty luovissa ja taidelähtöisissä menetelmissä – ja kuinka vaikuttavaa, muistijälkiä jättävää ja antoisaa tällainen työskentely onkaan!

Koulutuksen lopuksi ympyrä suljetaan vielä haiverunolla – kuulemma vahingossa kehitetyllä menetelmällä, jolla jokainen vielä huomioidaan lopuksi. Kaikkien runot ovat ihania ja persoonallisia, ja olen taas sitä mieltä, että parhaat ideat syntyvät vahingossa – tai vahingoista.

Klo 15.10

Heipat valmennettaville ja tiimille, ja mukava iltapäiväkävely asemalle kohti kotia. Aurinko paistaa ja totean Emmille että kyllähän tämä on ihan parasta työtä! Ja Kouvolakin näyttää keväisen kauniilta.

Klo 15.50

Junamatka kuluu rattoisasti Emmin kanssa keskustellessa ja blogia kirjoittaessa. Kylläpä olen kiitollinen tästä työstä, innostuksesta, inspiraatiosta ja erityisesti näistä työkavereista. Taidanpa kirjoittaa aiheesta runon!

–

Neljännestä “Innostu ilmiöstä” jaksosta löytyy paneelikeskustelu videotallenteena PARASTA ITÄÄ! Youtube-kanavalta.

Silja Suntola esitteli valmennuspäivässä “Ideasta projektiksi” tukikysymykset – Katso tästä diat (pdf)